Sijoitusrahastot-rahajuoppojen salapolttelua
Tämän kirjoituksen idea syntyi Seppo Oikkosen hienosta blogi-kirjoituksesta, ”Talous ja tiedonfilosofia — puhumisen turhuus”. Kuten monet tietävät, niin olen jo pidemmän aikaa verrannut rikkaita juoppoihin; Rikkaat ovat rahajuoppoja, joille on kehittynyt erittäin hyvä toleranssi, eli sietokyky rahaan. Esimerkiksi joku sijoituspomo kestää miljoonia euroja, eikä ole siitä moksiskaan, kun taasen joku tavallinen saisi sellaisesta rahajuoppohulluuskohtauksen.
Koska rikkaille on erittäin hyvä sietokyky rahaan, ja koska rikkaat ovat rahajuoppoja, niin siksi heidän pitää koko ajan saada yhä suurempia raha-annoksia, jotta he tuntisivat olevansa rikkaita. Viinajuoppokin kestää hyvin muutaman vodkapullollisen ja vaatii sitä lisää vain siksi, että voisi kokea viinan juovuttavan vaikutuksen. Rikkaus johtuu siis siitä, että ihmiselle kehittyy koko ajan sietokykyä rahaan.
Kuten keskiajan eläjille ei riittänyt oluen paneminen valtion viljasta, niin myös rikkaille ei riittänyt reaalitaloudesta tuleva raha, joten voidakseen tuntea itsensä rikkaiksi, rikkaiden oli pakko alkaa rahan kotipolttajiksi; He loivat pörssipusikon, ja sen kätköissä rikkaat rakensivat vipuja ja obligaatioita, joilla he pystyivät polttamaan rahasta lisää rahaa.
Tapahtui tismalleen sama ilmiöi kuin keskiajalla, jolloin kansa ei enää tyydyttynyt oluen panemisesta, vaan he alkoivat polttaa olutta viinaksi. Kuningas Kustaa III huomasi, että hänellä ei ollut enää verotuloja, joten hän määräsi kotipolton verolle pantavaksi. Koska kansa oli kuitenkin juoppo, niin kuningas joutui perumaan veronsa — ja vasta pari sataa vuotta myöhemmin syntyi asiantuntijoista ja kuninkaista riipumatta kansanliike juoppoutta kohtaan.
Nyt jokunen poliitikko yrittää samaa, mitä Kustaa III; Lätkäistään rahan kotipoltolle (Tobinin) vero, niin johan rahajuoppous loppuu. Hui hai. Ei onnistu, koska kansa on itsessään rahajuoppo; Jokainen, joka vaatii palkkaa, on rahajuoppo, ja tavallisen palkanvaatijan erottaa jostain pankkipomosta vain se, että tavallinen palkanvaatija tulee juovuksiin jo muutamasta tonnista, kun pankinjohtaja tarvitsee samaan rahahumalatilaan muutaman miljoonan.
http://sinenmaa.blogspot.com/2012/02/vipurahastot-rahan-kotipolttoa.html
Rahatalous on irtaantunut reaalitaloudesta täsmälleen samasta syystä, miksi Tippavaaran isäntä irtaantui yhteiskunnasta; Koska viinanhimo on niin kova, että oma työ yhteiskunnallisessa ammatissa ei riitä viinan hankintaan, joten silloin on aivan pakko mennä polttamaan viina metsään. Siis:
Finassikapitalistit eivät tee työtä yhteiskunnan hyväksi, vaikka se tietysti ymmärtämättömien silmiin näyttääkin työltä — Sijoittaminen on työtä tismalleen samalla tavalla, mitä viinan poltto on työtä; Viinan poltto ei hyödytä pätkääkää’n yhteiskuntaa, ja vastaavasti rahan myyminen ei myöskään hyödytä millään tavoin yhteiskuntaa: Kuten yhteiskunta joutuu kärsimään monin verroin siitä, että se joutuu hoitamaan salapolttajan vaivoja, niin samoin on laita myös sijoittajien kanssa.
Ihmiset ovat vain sokeita; Keinottelun kutsuminen työksi on yhtä viisasta kuin kutsua viinan salapolttoa työksi. Suuren sietokyvyn rahaan saanut ihminen on pakotettu ryhtymään rahan salapolttajaksi. Keinottelun kutsuminen työksi on osoitus ihmisen typeryydestä.
Jääkäämme siis odottamaan aikaa, jolloin syntyy kansanliike rahan kotipolttoa kohtaan.
Asiantuntijoista, psykologeista ja poliitikoista ei ole mitään apua.
Kommentit (0)