Tunneäly selitetty

(Kirjoitukseen tehty lisäselvitys tunnehampaista) Tunneäly tuli muotiin varsin myöhään ihmiskunnan kokonaishistoriassa. Tunneäly keksittiin vasta reilut kymmenen vuotta sitten (Daniel Coleman). Tämä on lyhyt selvitys tunneälystä, jota ei olisi voitu tehdä tunneälyllä, joten tämä on varsin tunneälytön kirjoitus.

- Tunneälykkäät ihmiset kuulemma pystyvät liimaamaan älyllisiin toimintoihinsa tunteitaan ja jopa toisen tunteita. Tässä artikkelissa osoitetaan, että tunneäly estää ihmisen älyllisen toiminnan lähes täysin. Että tunneälyä vaaditaan lähinnä uskonnollispoliittisessa ajattelussa, missä toisinajattelua katsotaan pahalla silmällä, eli siis tunteella.

Tunneälyyn uskovat ovat uskollisia opin ystäviä, koska tunneälykäs yrittää koko ajan ajatella vain tietyllä tunteella, joka sopii oppiin kuin nakutettu. Tästä heti huomataan se totuus, että varsinkin uskovaiset ovat addiktoituneet vahvasti tunneälyyn, ja että eri puolueiden edustajilla on erilainen tunneäly -- koska puolueet opettavat erilaista maailmankuvaa, mihin pitää uskoa; Kokoomuslaisen tunteet ovat jotenkin erilaisia kuin vaikkapa kommunistin tunteet. Ja koska kumpikin haluaa olla ajattelultaan idelogiansa näköispainoksia, niin silloin he käyttävät siihen kuvaan sopivia tunteitaan estääkseen itseään ajattelemasta harhaoppisesti.

Tunneälykäs hallitsee omaa ajatteluaan loistavasti, eikä salli ajattelulleen mitään erivapauksia. Kokoomustunneälykkään pitää koko ajan varoa, ettei hän loukkaa toisen kokoomuslaisen tunteita. Sen sijaan kokoomuslaisen ei tule varoa loukkaamasta kommunistin tunteita. Ja päin vastoin. Tuskin kokoomuslainen edes käsittää, millaiset ovat kommunistin tunteet, joten siksikin kokoomuslaisen on varmaankin vaikea suhtautua kovinkaan tunneälykkäästi kommunistiin. Ja päinvastoin.

Sitten itse asiaan: 
Ei ole oikein, että toisen pitää jotenkin varoa puheitaan; mielestäni jokaisen pitää itse hallita tunteensa, jolloin keskustelijat voivat kulkea mitä tahansa älyllistä polkua miten pitkälle tahansa ilman että toinen alkaa urputtaa tunteistaan. Älyyn liitettävien tunteiden primaaritehtävä on estää ihmiseltä ajattelu, joka käytännössä merkitsee ongelmien ruokkimista.

Aito keskustelu on kuin seikkailu; kun kaksi ystävää seikkailee, niin eivät he ala syyttämään toistaan, että miksi kuljetit minut tänne tuntemattomaan paikkaan. Aivan samoin keskustelussakin molempien pitää kulkea niin rohkeasti tuntemattomia ajatuspolkuja, ettei toinen ala yhtä äkkiä syyttämään, että nyt keskustelu on livennyt rasistiseksi, ateistiseksi, poliittiseksi, kriittiseksi tai muuta semmosta, tunteellista.

Tunteet huomioon ottava ei pysty keskustelemaan esimerkiksi lasten kasvatuksesta muuten kuin opillisilla tasolla -- koska tunteellisuus estää ihmisen ajatuksen vapauden. Tämähän on huomattu; tunteellinen ajattelu, eli tunneälykkö alkaa välittömästi syyttämään toista, jos toisen ajatus menee vaikka yli sen, mikä on yleisesti hyvksyttyä.

Pappeus ja puoluejohtajuus vaatii hyvin kehittynyttä tunneälyä, koska papin tai puoluejohtajan pitää pitää alaisensa opille uskollisena. Tietysti alaisiltakin vaaditaan jonniin moista tunneälyä, mutta länsimaissa heille sallitaan hieman harhaopillisuuttakin, mutta ei paljoa.

Sitä vastoin tiedemiehille tunneäly olisi uran esteenä. Tunneälykkäät eivät ilmiselvästi pysty ongelmien ratkaisuun tai luovaan ajatteluun, joka vaatii ajattelulta rohkeutta, sillä tunneälykäille oikea tunne on ratkaisevasti tärkeämpi kuin ajattelussa kuljettu matka.

Tunneälyssä ihminen ei suinkaan yhdistä älyllisiin toimintoihinsa aitoja tunteita, vaan pelon; Tunneälyssä ihminen pelkää ajatella muuta kuin sellaista, josta kukaan ei voi suuttua tai syyttää häntä.

Tove Jansson: Ei ole kummoistakaan olla rohkea, kun ei pelkää

Pelko on tunne, mutta rohkeus ei ole tunne, ja koska luova ajattelu vaatii rohkeutta, niin silloin on todistettu, että tunneäly estää ihmiseltä asioiden ymmärtämisen. Älyllisessä ajattelussa ajattelu tapahtuu rohkeuden hengessä, eikä rohkeus ole tunne, kuten Tove Janssonkin sen on todistanut. Mutta tunneälyssä ihminen pelkää ajatella;

Tunneäly on pelokasta ajattelua. Tunneälyssä pelko vallitsee ajattelua, jolloin ihmisestä varmaankin tuntuu siltä kuin hän olisi hyvinkin tunneälykäs. Hieman sama asia kuin uhkarohkeus, joka myös perustuu tunteeseen nimeltä pelko; ihminen kokee olevansa rohkea, kun hän hölmöilyllään saa pelon esille (En tunne asiaa henk. koht.).

Tunneälyllä ei voida kehittää ihmiskuntaa, eikä vasiten tunneälyllä voida tehdä keksintöjä. Tunneäly sopii erinomaisesti säilyttämään valtarakenteet perinteisissä kuosissa ja tunneäly luo erinomaisen vahvan yleisen mielipiteen, johon on moni tunneälytön historian aikana törmännyt, esimerkiksi Galileo Galilei ja Jeesus.

Samoin Nokia OYJ törmäsi tunneälyyn; Nokia OYJ:sä oli liian monta johtoasemassa olevaa, jotka alkoivat uskomaan, että heidän pitää olla tunneälykkäitä. Johtajien hyvin kehittynyt tunneäly sittemmin torpedoi systemaattisesti tunneälyttömien alaisten rohkeita esityksiä.

Luultavaa on, että Nokian johtajat maksoivat jollekin tunneälyn saarnaajalle miljoonia oppiakseen "nykyaikaisen" tavan johtaa tunneälyttömiä alaisiaan.

Tunneälykkäät uskovat, että ajatuksien maailma on litteä ja egokeskeinen;

- että jos menee liian kauan opista, putoaa tyhjyyteen. Yes.

LISÄYS 30.12.2011, Ei ole kummoistakaan olla älykäs, kun ei pelkää

Älyllisyys on samanlaista kuin terveet hampaat; ei tunnu miltään.

Yllä oli maininta uhkarohkeudesta; miesuskonnossa (kaikki ihmiset aivopestään miesuskontoon, koska ilman miesuskontoa meillä ei voisi olla ateismia, islamia ja muita uskontoja ja rahan valtaa) tunteilla on erittäin suuri merkitys. Miehille opetetaan lapsesta asti, että kaiken täytyy tuntua joltakin. Miehet eivät voi uskoa olevansa rohkeita, jos sekoilusta puuttuisi tunne; seuraus; Miehen pitää sekoilla niin paljon, että hän saa itselleen pelontunteen aikaiseksi. 

Juuri sekoilulla haettava tunne saa miehet jatkuvasti riskeeraamaan henkensä ja muiden henkiä, ja se sama miesuskonnon perusfunktio saa miehet myös tekemään riskisijoituksia. Sekoilu+pelko=uhkarohkeus. Koska miesten uskomukseen kuuluu tunnetilan saaminen, silloin miehille kasvaa koko ajan toleranssia pelkoa kohtaan; mies tarvitsee koko ajan yhä mielettömämpiä tekoja saadakseen aikaan pelon tunteen; Pikkupojalle jo tuolille kiipeäminen riittää saamaan aikaan pelon, kun taasen Duudsonit eivät pystyisi kokemaan minkäänlaista tunnetta tuolille nousemisesta.

Tarvittiin nainen (Tove Jansson) huomaamaan, että rohkeus ei vaadi mitään tunnetta; että kun ihminen  on rohkea, niin se tuntuu yhtä vähän kuin terveet hampaat; Terve keho ei tunnu miltään. Ja saman totuuden pitää päteä myös terveeseen psyykeeseen; Terve psyyke ei vaadi mitään erityisiä tuntemuksia. Ja sama pitää päteä myös ajatteluun; terve ajattelu ei tunnu yhtään miltään.

Monet kroonisista kivuista kärsivät antaisivat aika paljon, jotta saisivat kehon, joka ei tunnu miltään. Mutta! Suurin osa ihmisistä ei osaa lainkaan arvostaa kehoa, joka ei tunnu miltään. Ja siksi ihmiset on helppoa saada koukkuun aineisiin ja sekoiluun, jolla keholle ja psyykeelle saadaan aikaan tunteita.

Ihminen, joka vaatii kehollisia tuntemuksia uskoakseen olevansa elossa, haluaa jostain syystä vaatia myös ajattelulle tunteita. Ikään kuin ihminen kokisi ajattelunsa epäillyttäväksi tai jopa harhaopiksi, jos se ei tunnu miltään.

Enkä minun on helppoa ajatella vastoin tämän ajan viisaiden ajatuksia, koska itselläni on melko voimakas, vuosikymmeniä jatkunut kipu kädessä, ja siksi pystyn helposti tunnustamaan, miten suurimerkityksinen on keho, joka ei tuntuisi miltään.

On vain niin, että asiantuntijoiden, oppineiden ja poliitikoiden toiminta ei ole saanut aikaan ainoastaan taloudellista katastrofia, vaan kaikki muutkin yhteiskunnan osa-alueet ovat sekaisin tuon saman sekopääporukan ansiosta. Eikä vähiten lasten kasvatus, joka korostaa nimenomaan tunteellisuutta.

Mies ei ole mies, jollei hän tunne olevansa mies. Mies ei koe olevansa kotonaan kehossa, jos keho ei tunnu mieheltä. Niinpä miesuskonto opettaa poika-lapset jo vauvasta alkaen siihen, että keholle pitää saada miehekkäitä tunteita. Ja sama miesuskonto vaatii myös tyttöjä kokemaan kehollaan naisellisia tunteita, koska muutoin tytöistä ei voitaisi tuottaa miehille dhimmejä.

Kaikki tämä miehisyyden vaatima tunteellisuus on saanut aikaan uskonnot, ahneuden, johdannaiskaupat ja miesten typerän uhkarohkeuden, joka on siis vain pelon tunteen etsintää; mitä suurempi pelkokerroin sitä kovaäänisemmin miehet julistavat sen kohtaamisen olevan rohkeutta.

Ei ole epäillystäkään, etteikö miehinen tunteellisuus ole saanut aikaan myös hyvin outoja teorioita ihmisýydestä. Yksi viimeisin miehisyyden osoitus on juuri tuo tunneäly, joka ei eroa toiminnallisuudeltaan yhtään tunnerohkeudesta, tai tunnehampaista.

Milloin sinulla viimeksi oli tunnehampaat?

Hyvää loppuvuotta kaikille.