Ateistitieteen tutkimuslaitos yliopistoihin
Havahduin pohtimaan tieteen olemusta teoreettisen fysiikan laitoksella, Siltavuoren penkereellä. Siellä opettiin tieteellisenä totuutena, että alussa energia oli persoonatonta ja vailla mitään älyä tai logiikkaa. Jos sitten luennoitsijalle esitti hiemankin vihjailevaan sävyyn, että mahdollisesti kaikkeus ei syntynytkään sattumalta olemattomuudesta, vaan siihen on vaadittu älyä, niin vastauksena oli joko syvä sääliväisyys tai ylimieliset katseet, että voi tuota poloista. Eikö se nyt tajuu, että kaikkeus on ex nihilo, koska se lukee selvästi tieteellisten kosmologien kirjoituksissa.
Siitä lähtien olen ymmärtänyt täysin, mistä ateismissa on kyse; Sitä julistetaan fysiikan laboratorioista, koska ateistitiedemiehet uskovat ilman minkäänlaisia todisteita tieteen olevan olemassa vain siksi, että sillä voidaan todistaa jumalattomuus. Ateisteille tiede on hyödyllinen vain niin kauan, kun tiede ei tutki ateismia.
Ateistitiedemiehet eivät edes tarvitse tieteellisiä todisteita ateismin uskomuksiin, vaan ateismitieteelle on olennaista, että joka ikinen tieteen teoria tai havainto katsotaan jo sinänsä olevan ateistinen, joten siksi tieteessä ei vaadita jumalattomuuden tieteellistä todistamista, koska tiede on uskomuksellisesti ateismin pyhin profeetta. Tämän vahvistamiseksi ateistit joutuvat hokemaan: ”Jumalaa ei ole vielä kertaakaan nähty mikroskoopissa tai teleskoopissa, joten tiede on todistanut jumalattomuuden.”
Jotta tiede olisi puolueetonta, niin sen takaamiseksi yliopistoissa pitää alkaa opettamaan ateismin tutkimusta uskontotieteen laitoksella. Mutta, koska tiede on ateistien kirkko, niin siksi jo pelkkä vaatimus ateismitieteen laitoksesta järkyttää suuresti professoreita ja muita ateisteja, koska he ovat aina olleet siinä uskossa, että tiede on ateistista, joten ateismin tutkiminen olisi sama kuin tieteen häpäisy. Yksikään ateisti ei tulisi sallimaan yliopistoihin ateismin tutkimusta juuri siksi, että silloin se vaatisi ateisteja hyväksymään ateismin olevan vain uskonto uskontojen joukossa;
Ateistit voivat uskoa ateismin olevan tieteellinen ideologia tasan niin kauan, kun ateismin olemusta ei aseteta tieteellisen tutkimuksen kohteeksi. Ateisteilta puuttuu itsekritiikki joka on tunnusomaista kaikille uskovaisille; ateistit pitävät ateismia faktana, jonka tutkiminen ei ole ainoastaan turhaa, vaan myös erittäin vaarallista ateistiselle uskolle. Ateisti ottaa ateismin annettuna totuutena, jota on ihan turhaa mitenkään kyseenalaistaa
Ateismi on läpäissyt yhteiskunnan niin syvästi, että jopa ei-ateistiset ihmiset yleensä pitävät itsestään selvyyteenä sitä ateisten oppia, ettei Jumalaa tai tietoisuutta saa sekottaa tieteeseen. Täten tieteestä on tullut ateismin pääasiallinen levittäjä, joten ateistien ei todellakaan tarvitse osoittaa mitään ateismin Raamattua, koska he voivat osoittaa jumalattoman tieteen teorioilla, että jumalattomuus on heille totta, joten se johtaa ateistit pelottelemaan ihmisiä jumalauskomusten olevan mielisairautta, joihin ei tule uskoa — joka on täsmälleen sama metodi, jota myös jumaluskovaiset käyttävät voidakseen saada ihmiset omien uskomustensa valtaan.
Ateismin perusoppi sanoo, ettei ateismi voi olla uskonto, koska ateismilta puuttuvat pyhät kirjoitukset. Miksi ylipäätään ateismissa pitää olla oppina se, ettei ateismi saa tai voi olla uskonto? Miksi ateistien pitää kiivailla ateismin puolesta?
Ja onko ateismi vieläkin esihistoriallista, koska ateistit kieltävät, ettei heiltä löydy ateistisia kirjoituksia, joista olisi helposti valittavissa ateistinen kirjoituskokoelma (raamattu, suom. huom) ateistien kaanoniksi.
Ateistit elävät vielä siis suullisen perimätiedon aikakautta kieltäessään, että ei ole olemassa ateistisia kirjoituksia, joista löytyisi ateistien uskomukset. Mutta sen ateistit kieltävät vain siksi, että he voisivat pitää sitä omaa kieltoaan todisteena ateismin tieteellisen luonteen puolesta. Jos ateisti myöntäisi ateistiset kirjoitukset, niin samalla hän olisi astunut ison askeleen siihen suuntaan, missä hän joutuisi tunnustamaan ateismin uskonnollisen luonteen.
Tieteen ateistisuudelle ei ole mitään tieteellistä perustetta, vaan se nojaa yksinomaan ateistien uskomuksiin siitä, että jumalattomuuden kuuluu olla lopullinen totuus, jonka kaikkien tulee ottaa annettuna, koska ateistien mukaan tiede on jo todistanut jumalattomuuden vaikka sillä, että alussa oli älytön Big Bang, joka syntyi sattumalta -olemattomuudesta olemattomuuteen.
Mutta mutta! Tiede menee eteenpäin vain havainnoilla, joten tieteellä on omat havaintoihin perustuvat tieteelliset kirjoitukset, joiden jumalattomuudesta ateistit ovat koko ajan hirveän huolissaan; vain ateistinen selitys hyväksytään havainnoille.
Nyt meillä on ateismi, joka kiistää ateismin kirjoitukset ja sitten meillä on tiede, jonka kirjoitukset ovat ateistien mielestä tieteellisiä todisteita jumalattomuudesta. Ja sitten meillä on koko uskonnollisen kirjon kaikki uskovaiset, jotka eivät näe tuossa mitään ristiriitaa, koska myös raamattu-uskovaisten mukaan tiede on ateistista, ja siksi raamattu-uskovaiset vastustavat tiedettä, eivätkä pysty sen tajuamiseen, että ateistit ovat ainoastaan esittäneet tieteen havainnoista omaa ideologiaansa puoltavan näkemyksensä.
Ateistit luottavat suuresti olemattomuuteen ja sattumaan; että alussa ei tarvittu mitään älyä, koska kaikkeuden kehittyessä siihen tulee olemattomuudesta aina tarpeen mukaan uusia ominaisuuksia, kuten äly, persoonallisuus, elämä, tietoisuus, … –jotka vain sattumalta sopivat yhteen aiempien rakenteiden kanssa.
Ateistien mukaan edes vetyatomi ei ole suunniteltu siitä huolimatta, että ateistitieteen mukaan vety sopii vain sattumalta myöhemmin ilmestyvien atomien kanssa yhteen niin, että ne vain sattumalta muodostavat molekyylejä ja aineellisen elämän perusosia. Ateismissa sattumalla selitetään kaikki.
Vaikka tiede voikin selittää, miten vety muodostaa sidoksia muiden atomien kanssa, niin ateistitieteen mukaan se johtuu täysin sattumasta; että se oli täysin sattumaa kun Big Bang sylki vetyä, joka sopii täysin yhteen niiden atomien kanssa, jotka ilmestyvät olemassaoloon vasta supernovien myötä.
Joka kerta, kun tieteessä pitäisi antaa älyllinen selitys jollekin tapahtumalle, paikalle tulee ateistitieteen ylipappi, joka selittää sen sattumalla. Tästä johtuen tiede pitää kaikkeutta älyttömänä, joka on yhtäpitävää sen kanssa, kun uskovaiset sanovat, että ihmisen ei tule järkeillä, vaan vain uskoa.
Uskovaisille älyn käyttö on syntiä, joka ilmenee tieteessä siten, että esim vetyatomia ei saa sanoa suunnitelluksi, vaan ainoa oikea tieteellinen käsitys siitä on, että se johtuu sattumasta, eli älyttömyydestä. Älyttömyys on ateistitieteelle kaikkein pyhin, jota ei saa loukata millään väitteellä suunnitelmallisuudesta.
Yllä sanotusta johtuen tiede ei tule vielä pitkään aikaan hyväksymään joukkoonsa sellaista, joka selittäisi vetyatomin olevan suurenmoisen älyllisen suunnitelman ilmentymää, koska tiede on ateistista ja ateismi on suurista uskonnoista suurin, ylimielisin ja omahyväisin.
Jotta me saataisiin tieteen perimmäisiin selityksiin äly mukaan, niin meidän tulee vaatia yliopistoihin ateismin tutkimusta. On suoraan sanoa älyn halveksuntaa perustella sattumalla asioita ja ilmiöitä. Sattuma on tieteelle tarpeeton. Edes aika ei voi olla minkään ilmiön tieteellinen selitys; että kun vain annetaan riittävästi aikaa, niin saadaan sitä.sun.tota.
Ateistitiede joutui kuskaamaan kaiken alun aina 13.7 miljardin valovuoden päähän, koska aika on ateismin kolmesta jumalasta väkevin: Kun vain annetaan aikaa 13 miljardia vuotta, niin kyllä me varmana saadaan joku ötökkä aikaan.
Ateismin pyhä kolminaisuus: Isä-Sattuma, Poika-Aika ja Henki-Olemattomuus.
Ateismia ei ole vielä todistettu tieteeksi. Jotkut ateismin ylipapit ovat aikojen alussa vain julistaneet, että ateismi on tieteellinen asenne, joten siitä lähtien ateistit ovat siirtäneet tuon ihmeellisen tiedon ateismin olemuksesta suullisena perinteenä sukupolvilta toisille.
Alussa oli Aika. Aika oli Sattuman luona ja Aika oli Jumala.
Miksi maailma ei yhtä hyvin voisi olla Hänen Pahuutensa Saatanan luomus, suuri kidutuskammio?
Ilmoita asiaton viesti
Kati, näin ateistina pitää todeta, että piristävä kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
”vastauksena oli joko syvä sääliväisyys tai ylimieliset katseet, että voi tuota poloista.”
Olisiko tässä selitys tälle fantastiselle mielikuvitusateistien ja -ateismin höykytykselle?
Onhan nämä omalla tavallaan viihdyttävää lukemista vaikka argumentit ovatkin tasoa ”hevonen on älykkäästi suunniteltu koska se sopii rattaiden eteen” (vrt suunniteltu vetyatomi).
Ilmoita asiaton viesti
Omasta mielestäni argumentoin järjellä, kun taasen ateistien selitykset ovat tällaista: ”Koska sattuma…”
Tai tällaista:
Ateismi ei ole uskonto, koska me niin sanotaan!
.
Ateistit vaativat muita täysin mustasilmäisesti uskomaan kaikki, mitä ateistisissa kirjoituksissa on sanottu, mutta samaan aikaan ateistit julistavat, että uskonto on mielisairautta tai muuta semmosta.
Jos kerta ateistit eivät usko uskonnon olevan sitä, mitä uskovaiset itse sanovat, niin sitten vaadin ateisteja esittämään tieteelliset todisteet siitä, että ateismi on ainoa totuus, eikä uskonto.
Ateismin tieteelliseksi todistukseksi ei kelpaa mikään evoluutioteoria tai BB-teoria. Myöskään kosmologi Kari Enqvitsin lausunnot eivät kelpaa ateismin tieteelliseksi todistukseksi, puhumattakaan Stephen Hawkingin jutskista.
Evoluutio on fakta, mutta sille tehty teoria on pelkästään ateistisille uskomuksille rakennettu öhkömänkiäinen ilman siipiä
PS. Hevosen ja vaunujen argumentointi ateismin todisteeksi on perin juurin huonoa argumentointia.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Kati.
Ateistit sanovat ihmisen elämän jatkuvan jälkeenjääneiden muistoissa.
Mm. edesmennyt ateisti, tohtori Palo sanoi niin. Etunimeä en nyt muista, enkä googlesta lunttaa.
Kuinka sitä voisi pohtia?
Millaista elämää kuolleelle ihmiselle on elää jälkeenjääneen muistoissa?
Uskonto tarjoaa, joskaan eivät ole kyenneet todistamaan elämän jatkumisen ihan konkreettisena elämänä.
Ateistit todellakin ovat ilmeisesti todistaneet edesmenneen elämän jatkuvan muistoissa, koska sanovat muistavan sellaisen ihmisen joskus eläneen, joka on kuollut.
En halua saivarrella, mutta eihän tässä oikein muutakaan voi…
Ilmoita asiaton viesti
Higgsin hiukkanen
Monet fyysikot, lisäksi muutkin ihmiset, uskovat kyseisen bosonin olemassaoloon. Higgsin hiukkasen olemassaoloa ei ole vielä onnistuttu todistamaan, mutta sitä tutkitaan CERNissä. Kun lopulta on todettu kaikkien mahdollisten kokeitten avulla, ettei Higgsin hiukkasta löytynytkään, julistetaan Higgsin hiukkanen olemattomaksi. Ihmiset eivät enää välttämättä usko kyseiseen hiukkaseen, mutta onko se oikeasti olematon?
Loppujen lopuksi uskonnolla ja tieteellä on yllättävän paljon yhteistä, vaikka uskonasiat ovat hyvinkin erilaisia.
PS. Olen kristitty ja lueskelen hiukkasfysiikkaa. En näe näiden kahden välillä minkäänlaista ristiriitaa.
Ilmoita asiaton viesti
Teoreettisen fysiikan proffa olisi tuosta hieman eri mieltä. Hän ehkä väistäisi koko äly-kysymyksen julistamalla, että se olisi yhtä hassua kuin kysyä, mitä on metri pohjoisnavalta pohjoiseen, ja sen se tekisi vain siksi, että voisi säilyttää kasvonsa muiden tiedemiesten silmissä; Muut fyysikot höröttelisivät hieman Soinin tavoin tuolle proffan ylimieliselle vastauksella, millä kivasti taasen teilattiin tieteestä Jumala tarpeettomana oletuksena, ja kukin
fyysikko menisi takaisin oman kammioon ajattelemaan, miten kaikki on niin älytöntä… Uskovaiseksi tunnustautunut fyysikko ei voisi enää opettaa, että Big Bang oli älytön tapahtuma, niin niin kuin esimerkkinä. Sen lisäksi uskovainen ei voisi opettaa multiuniversumiteoriaa, joka näki päivän valon vain siksi, että sen avulla ateistitiede pystyi sumuttamaan älyllisesti laiskoja, joilla on tapana kysellä ainoastaan kirjoista luettavia kysymyksiä; että kun vain energian alku siirretään toisiin kaikkeuksiin, niin silloin ei enää tarvitse vastata sellaisiin kysymyksiin, että, missä Jumala oli, kun kaikkeus räjähti.
Logiikkaa:
Ei ole olemassa yhden yhtäkään kaikkeutta,
joka olisi elämälle sopimaton.
Ilmoita asiaton viesti
Mitenkäs itse ratkaiset Schrödingerin kissaparadoksin muuten, kuin multiversumeilla? Jos muuten uskot jumaluuksiin, niin miksi vain monoteismi? Yritäpä todistaa, että minä en ole jumala!
Ilmoita asiaton viesti
Schrödingerin kissaparadoksi ei ole paradoksi. Kyse on vain siitä, tulkitaanko havaitsematon todellisuus olemassa olevaksi ihmisestä riippumatta vai uskotaanko, että kaikkeudessa vain ihmisen tietoisuus voi aiheuttaa aaltofunktion romahduksen stabiiliin tilaan.
Kysymys on siis irrelevantti, koska tuollainen tiede pitää uskonomaisesti selvänä, ettei kaikkeuden hienorakenteeseen vaikuta mikään muu tietoisuus kuin lokaali ihmisen tietoisuus. On kuitenkin itsestään selvää, että kaikkeudessa on kaikkialla tietoisia olentoja; jokainen tähtikin on aina jonkun havaitsijan havaintokentässä. Mutta jos sattuisi tilanne, ettei joku objekti olisikaan ihmisen kaltaisen tietoisuuden havainnoima nykyhetkessä, niin siitä huolimatta kaikkeus on koko ajan kaikilta osiltaan infiniittisen olennon tiedostama, joka tajuisesti tai alitajuisesti (Myös Jumalalla on alitajunta, joka kuuluu Jumaluuteen).
Otan esimerkin. Ihmisen aivojen neuroneissa tapahtuu joka hetki jotakin. Otetaan yksi ainoa synapsi ja odotetaan, että siinä tapahtuu yksi ainoa tapahtuma. Ja nyt kysymys: Oliko se tapahtuma tietoisuuden aiheuttama, vaiko täysin satunainen?
On mitä ilmeisintä, että se oli joko tajunnan tai alitajunnan tai jopa ylitajunnan aikaansaama ilmiö.
Samalla tavalla ihminen voi tulkita kaikki mikromaailman kvantti-ilmiöt jonkun havaitsijan aiheuttamiksi; atomin hajoaminen ei välttämättä vaadi ihmisen havaintoa, mutta selvää on, että olemassaolossa on aina ainakin yksi havaitsija, joka on saanut sen aikaan, koska jos olemassaolossa tapahtuisi yksikin ilmiö, joka ei johtuisi tietoisuudesta, niin silloin koko kaikeus romahtaisi.
Kaikkeus pysyy ns. pystyssä vain siksi, että siinä tapahtuvat aaltofunktioiden romahtamiset eivät ole satunnaisia, vaikka kosmisen polun alussa olevista evolutionaarisista olennoista niin ensihätään sattuisikin näyttämään.
Tietysti tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta me voimme täysin hyvin vetää yhtäläisyyden kosmisen aineen ja aivoaineen välille, Aivoissa tapahtuvat ilmiöt näyttävät täysin satunnaisilta, jos niitä tutkittaisiin yksittäin, ja ei olisi käsitystä, että ne ovat aivojen ilmiöitä.
Sama pätee kosmokseen: Kvantti-ilmiöt näyttävät aidosti satunnaisilta, mutta se johtuu vain siitä, etä tiedemiehet ovat älyllisesti laiskoja ja heitä ohjaa ateistinen mailmankatsomus, joknka mukaan tiedemiehen ei kuulu nähdä kaikkeuden ilmiöissä mitään älykästä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ikäänkuin yritetään ratkaista Kööpenhaminan tulkinnan (aaltofunktion romahtaminen) ongelmat tekemällä siitä entistä naurettavampi?
Vihje: Aaltofunktion romahtamisen järjettömyys on ratkaistu aikaa sitten. Olennaisena osana ratkaisua on tieteellisesti täysin konkurssissa olevan romahtamis(collapse)-käsitteen hylkääminen.
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Hyväksytään, ettei tiede voi selittää ilmiöitä älyllisesti; tieteellinen selitys tulee olla älyä vailla, jota tuo S-kissakin todistaa, joka on kuulemma ollut korkealle arvostettu älyllinen koe.
Ainiin muuten! Ihmisen ajatukset ovat arvaamattomia. Väittäisin, että ne ovat jopa se kauan kadoksissa ollut tieteen aito satunnaisuus, joka huomataan tästäkin, ettei näitä kirjaimien ja sanojen järjestyksen esiiintymistodennäköisyyttä voi laskea millään todennäköisyydellä ennen kuin ne ovat kirjoitettu.
Tässä on esitetty sanajärjestys, jota ei ole koskaan aiemmin esiintynyt kaikkeudessa. Vedä siitä asia hattuusi. Sillä näin yksinkertaista on aito sattuma. Jonkun keskiaikaisen partaveitsen mukaan yksinkertaisin selitys (sattumalle) pätee.
Täten huomattiin, ettei kvanttitasolla esiintyviä ilmiöiden satunnaisuutta voi pitää jumalattomuuden todisteena, koska ne voidaan vielä paremmin pitää jonkun kosmisen ajatusprosessin synaptisina ilmiöinä.
Nääs, kun meillä on Occam, ja se, että
yksikin poikkeus kumoaa säännön;
Jos havaitaan yksikin älyllinen ilmiö, joka on täysin satunnainen, niin silloin kaikkeudessa ei ole älyttömiä sattumuksia.
En tiedä teistä muista, mutta ainakin minä pystyn hyvin helposti havaitsemaan ajatteluni olevan kaikille muille täysin ennalta-arvaamatonta, joka jo sinänsä todistaa satunnaisuuden johtuvan älystä.
Voi tietysti olla vaikeaa havaita omien ajatusten olevan satunnaisia, jos vain hokee tieteen ylipappien kirjoituksia.
Ilmoita asiaton viesti
Halunnet kyseenalaistaa sen, etteivät kaikki usko satuihin. Ja mielestäsi jumalattomuus pitää todistaa.
Minusta on jokaisen oma asia, mihin uskoo, kunhan ei aiheuta teoillaan muille haittaa. Ikävä kyllä uskovaiset käyttävät ikävästi hyväkseen lasten kehittymättömyyttä, ja haluavat aivopestä heidät kukiin omiin uskonnollisiin kuvielmiinsa. Tämä on minusta väärin.
Mitä tuo ateismin tutkimus pitäisi sisällään, tutkimuksia siitä mitä tapahtuu jos ei usko puhelintolpan ihmetekoihin, vaiko luennointia miten parhaiten voi olla uskomatta uhrilahjojen vaikutukseen seita-kiven läheisyydessä?
Ilmoita asiaton viesti
Minua eivät labroissa _tippaakaan_ kiinnosta teologiset kysymykset. Eivät sitä pienintäkään määrää.
Jumalan olemassaoloa ei tieteen tarvitse todistaa. Negatiivinen ateisti, kuten minä, ei esitä väitettä puolesta eikä vastaan.
Tieteessä väitteen esittäjällä on velvollisuus esittää todisteita. Ei sillä, joka ei väitettä esitä, eli ateistilla.
(positiivinen ateisti sensijaan esittää väitteen, jonka mukaan jumalia ei ole: esimerksi sinä, kati, olet positiiivnen ateisti yli miljoonan jumalan suhteen)
Ainoatakaan jumalien tai keijujen olemassaoloa koskevista todisteista käsittelevää väitöskirjaa ei ole tehty. Mikset itse lähtisi sellaista tekemään?
Ilmoita asiaton viesti
Miten esittää todiste väitteelle ”minä olen negatiivinen ateisti”? Se olisi kiintoisaa kuulla.
Sen jälkeen seuraisi todisteketjun ja käytettyjen määritelmien kriittinen arviointi…
Ilmoita asiaton viesti
No. Minä olen ihmetellyt, että miten ylipäätään
ateisti pystyy todistamaan olevansa ateisti?
Minunko pitää uskoa ateistin oppeja vain siksi,
että hän niin sanoo;
Ateistit ovat ulkoistaneet oman uskonsa;
He julistavat, ettei ateismi ole uskomista, mutta he eivät tajua sitä, että silloin he vaativat toisia uskomaan sokeasti ateistin julistuksen, ettei ateismi ole uskomista.
Ilmoita asiaton viesti
Ateisti todistaa olevansa ateisti sanomalla(rehellisesti) olevansa ateisti.
Sana ateisti johdetaan muinaisen kreikan sanasta ’atheos’ tai ’a’ – ’theos.’ ’Theos’ on muinaiskreikassa yleinen jumalaa tai jumalia tarkoittava sana ja ’a’ alkuliite on kieltävä. Eli ’atheos’ on suomeksi ’ei jumalaa’ tai ’jumalaton.’
Usko on kuin rahaa, eli sen voi sijoittaa johonkin tai pitää itsellään. Ja ateisti ei sijoita.
Ilmoita asiaton viesti