Lopullinen totuus rikkaista
Tuomas Enbuske halusi julistaa lopullisen totuuden ilmaistaloudesta:
“Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle” on selkeä viittaus varallisuuden kasvattamista vastaan. Jeesus selittää hyvin selvästi, että rikkaita, hyvinsyöneitä ja onnellisia ihmisiä rangaistaan siitä, että he ovat tehneet elämästään onnellista. Ajatus olisi moraalisesti oikeudenmukainen, jos se toteutuisi vain silloin kun varakkaat olisivat tehneet jotain pahaa köyhille. Mutta tuntuu vahvasti, että rikkaus on pahaa itsessään.
Useissa Raamatunkohdissa Jeesus kehottaa luopumaan kaikesta omaisuudesta köyhien hyväksi. Ajatus on kaunis, mutta tässä maailmassa seuraukset olisivat nopeasti katastrofaalisia. Pian ei olisi enää omaisuutta mitä luovuttaa. Jos ei olisi tuloja, ei kukaan maksaisi veroja. Kyllä billgatesit ja bonot ovat aluksi rikastuneet, ennen kuin ovat alkaneet tehdä hyvää vapaaehtoisesti. Maailma ei vaan toimi niin, että vähemmän menestyneitä voisi auttaa, jos rikkaat lopettaisivat rikastumisen.”
Onko todella niin, että palkasta työtään tekevät eivät pysty ajattelemaan työntekoa ilman rahaa? Voiko Tuomas Enbusken ajattelussa olla se rajoitus, että haluaa julistaa lopullisen totuuden kaikesta, mutta rahataloudesta käsin — ikään kuin kaikki palkanvaatijat olisivat sitä mieltä, että he eivät pysty tekemään mitään arvokasta, jos eivät saa siitä rahaa, ja paljon.
Palkanvaatijoiden elämä ja ajatukset elämästä eivät siis ole minkään arvoisia silloin, kun he ovat työajan ulkopuolella. Toisaalta Tuomas Enbuskenkin puheista huomataan, että hän arvostaa ajatukset sitä korkeammalle mitä enemmän veronmaksajat niistä maksavat;
Tuomaksen mukaan kukaan ei voi ajatella ilmaiseksi yhtään sellaista ajatusta, josta olisi hyötyä rikkaille ja heidän ainaiselle vollotukselle rahan puutteesta. Enbusken poika siis julisti asiaa muutaman minuutin mietittyään, että Jeesuksen ajatuksista ei ole mitään hyötyä rikkaille, koska rikkaiden arvoilla ei voida ajatella eikä elää jeesusmaista elämää, joten tunkiolle vaan koko Jesse…
Edelleen huomataan, että rikkaat saisivat tietää lopullisen totuuden, jos he maksaisivat jollekin palkasta ajattelijalle äärettömän summan rahaa. Mikään vähäisempi määrä ei tietystikään riittäisi lopullisen totuuden selville saamiseen, koska rahataloudessa vain sellaiset ajatukset kelpaavat. jotka tukevat rahataloutta. Toisin sanoen: Rahatalouden arvoilla on täysin mahdotonta käsittää sellaisen ihmisen ajatuksia, joka ei vaadi mitään palkkaa sen koommin ajattelustaan kuin työnteostaankaan.
Koska Enbuske on myös palkanvaatija, niin häneltä ei voida edes odottaa mitään järkevää ajatusta Jeesuksen elämälle, sillä Jeesuksen elämän ymmärtäminen vaatii vain sen, että ihminen ei vaadi itselleen yhtään mitään. Jeesuksen vaatimatonta elämää voivat ymmärtää vain vaatimattomat. Vaatimattomuus ei taasen ole köyhyyttä, vaan vaatimattomuus on se ainoa funktio ihmiskunnassa, joka ylläpitää ihmiskuntaa.
Vaatimattomuuden vastakohta on ahneus. Myös palkan vaatiminen on pelkkää puhdasta ahneutta. Palkanvaatijoiden on mahdotonta ajatella puhtaita ajatuksia; Palkanvaatiminen estää ihmiseltä ajattelun vapauden.
Ajattelun vapauteen kuuluu se, ettei niitä ajatella rahasta. Koska ajatustyö on ns. kapitalistien mielestä kaikkein arvokkaita työtä, ja koska rahataloudelle välttämättömiä ajatuksia ei voi julistaa mitenkään muutoin kuin tilipussi kädessä, niin siitä huomataan, että rikkaiden on täysin mahdotonta ymmärtää mitään sellaista ideamaailmaa, joka ei perustu rahalle. Esim Psychological Science: Hyväosaisuus haittaa tunnetajua ”Varakkuus ja koulutus helpottavat elämää monella tapaa, mutta kaikessa nekään eivät auta. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan niistä saattaa jopa olla haittaa, kun pitää päätellä miltä kanssaihmisistä tuntuu.” — Edellä olevasta katkelmasta nähdään triviaalisti se, mitä olen sanonut: Rikkaiden arvoilla ei voida arvostaa ilmaistaloutta, eikä Jeesuksen elämää.
Huomataan siis se ikuinen totuus, että rikkaiden joukosta katsoen vain sellainen maailma on mahdollinen, joka perustuu rahalle. Jokainen rikas julistaa, että rahatalous on ainoa mahdollinen, koska rikas ei voi ajatella mitään muuta kuin rahaa. Mitä rikkaampi sitä enemmän rikas vaatii rahaa, koska rikastuminen on samankaltainen tapahtuma kuin alkoholisoituminen;
Alkoholistille on kehittynyt hyvä sietokyky viinaan, ja vastaavasti rikkaalle on kehittynyt hyvä sietokyky rahaan. Kun alkoholistin suurin toive on, että kunpa vain kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi, niin Tuomas Enbusken ja muiden rikkaiden suurin toive, että kumpa kaikki työ muuttuisi heille rahaksi. Jeesus ymmärsi tämän, ja siksi hän ajatteli ajatuksia, joita yksikään rikas ei voi koskaan ajatella.
Yksikään rikas ei voi edes ajatella sellaista, että hän voisi aivan hyvin tehdä sitä, mitä hän luonnostaan osaa, jolloin kun tuollainen toiminta olisi ihmiskunnassa vallitsevana, niin silloin kaikilla ihmisillä olisi yltäkylläisesti kaikkea, koska luonto ei tee mitään päällekkäisyyksiä;
Luonto pyrkii välttämään kaikessa päällekkäisyyden. Asian huomaa mistä tahansa luonnossa, vaikka siitä, että jokainen elintila täyttyy uudella lajilla.
Jos tai kun jokainen ihminen tekisi vain sitä, mitä osa luonnostaan, niin silloin kukaan ei vaatisi siitä mitään, koska jokaisen ihmisen tarpeet olisi tyydytetty, sillä aina löytyisi ihminen, joka olisi tehnyt juuri sitä, mistä Enbuskella olis puutetta. Ilmaistaloudessa meillä olisi suunnattomasti mitä mielikuvituksellisimpia tuotteita vapaasti kaikkien käytössä:
Kun ihminen toteuttaa itseään, nin silloin hän ei suinkaan tee sitä itseään varten, koska jos ihminen tekisi jotakin vain itselleen, silloin hän ei voisi toteuttaa itseään, koska hänen koko aikansa kuluisi sen ensimmäisen tekonsa säilyttämisessä ja varjelemisessa. Aito vapaus on vain heillä, jotka eivät jää ihastelemaan sitä mitä ovat tehneet, sillä itsensä toteuttaminen vaatii vain työntekoa, fyysistä työn tekoa. Jos ihminen ei ole käyttänyt oma kehoaan viisaasti, eli itsensä toteuttamiseen, niin silloin hän on pihalla totuudesta.
Yksikään rikas ei ole koskaan ajatellut sellaisia ajatuksia kuin Jeesus. Jo pelkästään tuon totuuden ymmärtäminen olisi saanut Enbuskenkin hieman miettimään asiaansa pidempään, jolloin hän olisi ymmärtänyt, että rikkaat ovat ihmiskunnan loisia. Kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuvat yksinomaan rikkaista.
Tuomas Enbuske: ”Jos ei olisi tuloja, ei kukaan maksaisi veroja.”
Jos ei olisi tuloja, niin kaikki älykkäät ihmiset tekisivät silti töitä. Jos ei olisi loisia, eli rikkaita, niin silloin kenenkään ei tarvitsisi tehdä töitä pakosta, vaan kaikki saisivat tehdä töitä pelkästä olemisen ja elämisen riemusta, jolloin kenenkään ei tarvitsisi ryypätä ja rällästää.
Jos Tuomas Enbusken tarkoituksena oli esittää viisauksia, niin olisi ollut ihan kiva, jos olisit ensin tutustunut historiaan, eli siihen, miksi ihmisiä pitää verottaa; koska rikkaat kuolisivat muutoin nälkään. Rikkailla on köyhien aivot.
PS. Yksikään rikas ei olisi voinut kirjoittaa tällaisia ajatuksia. Tämä on totuus, jonka soisin sytyttävän edes pienen ledin jonkun kopassa; Rikastuminen ei vaadi ihmiseltä mitään kovin suurta ponnistusta, eikä rikkailta edes edellytetä mitään viisaita ajatuksia; Rikkaat eivät pysty pohtivaan ajatteluun.
Rahatalous on järjen köyhyyttä, koska rahatalous ei salli ihmisten toteuttavan omia luontaisia ominaisuuksiaan.
Jos korvien välissä on muutakin kuin USKOA, en pidä sitä vääränä vaan OIKEAna !
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkähän suuntaan toi kommentti oli menossa?
Minun älyni mukaan ihmisellä on totisesti korvien välissä muutakin kuin uskoa vain siinä tapauksessa, että hän uskaltaa tehdä työtä ilmaiseksi.
Se on pelkuruutta vaatia työstään, elämästä palkkaa.
Se on nähty koko historian ajan, että kaikkein ahneimpia ovat papit, joiden jälkeläisiä ovat poliitikot. Juuri poliitikot ovat se markkinavoima, jolle poliitikot niin mielellään haluavat aina jättää hintojen kehityksen, eli rahan arvon loputtoman halventamisen.
On aivan kertakaikkisen mieletöntä, että tarvittiin miljoona vuotta ennen kuin syntyi ensimmäinen poliitikko, joka pystyy politikoimaan ilman palkkaa. Miksi Tuomas Enbuske ei lätännyt sitä perussuomalaisten kansanedustajaa samalla tavalla maanrakoon, vai johtuuko se siitä, että korvien välissä pitää olla uskon sijaan älyä, jotta pystyy politikoimaan vapaaehtoisesti kansakunnan kaapin päällä.
En näe mitään eroa papin ja rikkaan välillä; molempia johtaa pelkkä usko, ilman vähäisintäkään älyä. Miten monta kertaa tutkijatkin ovat jo todenneet, että pörssikurssien kehityskin johtuu pelkästä uskosta. Mutta, koska tutkijat ovat poliitikoiden palkkaamia korkeapalkkaisia suojatyöntekijöitä, niin eihän toki mikään realiteetti pääse tunkeutumaan rikkaisiin
Yksinkertainen kysymys:
Pystyykö rikas ajattelemaan vapaa-aikanaan arvokkaita ajatuksia?
Ilmoita asiaton viesti
Ikävä kyllä, näillä mennään ja jollain sitä on elämisensä maksettava ja ruokaa ostettava, pyhällä hengellä ei kukaan elä, vaikka kuinka filosofinen olisi.
Vaihtoehtoja nykymaailmassa on kolme; Työnteko, sossusta pummiminen eli toisten työnteolla eläminen tai sitten pölliminen. Minkäs itse olet valinnut?
Tietty ois kiva jos eleltäs idealistisessa kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa jokainen tekis mitä viittis jos viittis ja kaikki ois yhteistä ja kukkasien tuoksuista, mutta kun SE EI TOIMI, koska ihmiset ovat, noh… Eläimiä, kuten muutkin eläimet. Susilauman tappaman riistan saa oma lauma ja sluibailijoita ei laumassa katella. Niin sitä on ihmisenkin töitä tehtävä elantonsa eteen. Raha- ja markkinatalous on vain jatke tällaiselle normaalille eläintoiminnalle.
Ilmoita asiaton viesti
Oletko ihan itse rakentanut talosi?
Oletko satavarma, että olet palkkavaatimuksesi arvoinen?
Oletko itse kasvattanut ruokasi?
Oletko iham itse teurastanut liharuokasi? jne…
Vitsi on juuri siinä, että rahatalouden ylläpito maksaa ihmiskunnalle enemmän kuin sillä on varaa siihen; Raha on aivan liian kallista, koska siihen kuluu miljardien ihmisten koko elämä. Pankit, pörssit, lakot, pankkityöntekijät, lukot, vartijat, ay-liike, vankilat, papit, rikkaat, köyhät, talousasiantuntijat, etuoikeudet, … Kaikki tuollaiset olisivat täysin tarpeettomia ilmaistaloudessa, eli ilmaistalous on kaikkein tehokkain talous, koska siinä ei ole mitään tarvetta ylläpitää turhuutta.
Ajatellaan asiaa niin, että mitäpä jos valta annettaisiin alkoholisteille?
Kun valta olisi alkoholisteilla, niin silloin viinapoliitikot säätäisivät lait ja asetukset juuri sellaisiksi, joka takaisi heille itselleen jatkuvan alkoholin virtauksen kaikissa olosuhteissa.
Mitään olenaista eroa ei ole rikkaalla ja alkoholistilla, koska ne molemmat ovat himoriippuvaisia; Rikas on vähintään yhtä sairas rahajuoppona kuin mitä sanotaan alkoholisteista; Alkoholismi on sairaus, mutta koska psykologit eivät pysty psykologisoimaan ilman rahaa, niin juuri siksi ihmiset luulevat, että rahan himo ei ole sairaus, koska rahanhimoiset psykologit eivät ole voineet määritellä rahanhimoa sairaudeksi.
Alkoholismi voitiin määritellä sairaideksi vasta sitten, kun oli riittävän monta raitista psykologia. Samoin rikkaus määritellään sairaudeksi vasta sitten, kun vähintään puolet kansanedustajista huomaa voivansa politikoida vapaaehtoisuusperiaatteella.
Yksikään aktiivinen juoppo ei tunne itseään sairaaksi, mutta silti joka ikinen juoppo on sairas. Aivan samalla tavalla yksikään palkanvaatija ei tunne olevansa rahanhimon vaivaama, koska yleensä palkanvaatija saa päivittäisen raha-annoksena;
Vasta sitten palkanvaatija huomaa olevansa rahanhipeä ja potevansa vieroitusoireita, jos hänen päivittäinen raha-annoksensa pienenee tai jos hän jää siitä paitsi tykkänään.
Kaikki alkoholistien ja kaikki nistien ajatukset sopivat sellaisenaan joka ikiseen rikkaaseen. Olen listannut joitakin nisteille ja rikkaille yhteisiä ominaisuuksia nettiin:
Juoppo: Oi, jospa kaikki Suomen järvet viinaksi muuttuisi
Rikas: Oi, jospa kaikki inhimillinen toiminta rahaksi muuttuisi.
Juoppo: Voi, en voi elää ilman viinaa.
Rikas: Älä hulluja puhu; ei kukaan selviä ilman rahaa.
Juoppo: Pystyn ottamaan huikalla vodkapullollisen, eikä se tunnu missään…
Rikas: Mikään määrä optioita ei ole minulle kohtuuton; 100 miljoonaa euroa ei tunnu missään…
Juoppo: Anna viinaa, niin pystyn tekemään mitä tahansa.
Rikas: Jos en saa rahaa, en voi olla pätevä.
Juoppo: Säälittäviä mamiksia, jotka tulevat juovuksiin keskiolutpullollisesta
Rikas: Säälittäviä köyhiä, jotka pystyvät elämään dollarilla päivässä.
Juoppo: Elämä ilman viinaa on teeskentelyä.
Rikas: Elämä ilman rahaa on tylsää.
Juoppo: Elämää ei voi kohdata selvin päin.
Rikas: Elämää ei voi kohdata ilman rahaa, vaan sen pitää olla mahdollisimman helppoa, koska muutoin ihminen ei voi olla älykäs, jos hänellä olisi älyllisiä haasteita.
Juoppo selvälle: Kaikille ihmisille kelpaa viina, joten älä luule olevasi muita parempi, maitosuu!
Rikas rehelliselle: Kaikki ihmiset ovat ostettavissa, joten älä yhtään jeesustele, perhana!
Juoppo porukassa: Mulle kuuluu pidempi ryyppy, koska kestän paremmin viinaa.
Rikas saunaillassa: Mulle kuuluu enemmän rahaa, koska se ei ole mulle mikään ongelma.
Juoppo: Kyllä tää jää kestää…
Kyllä kansa maksaa…
Silloin tällöin sattuu semmoista, että rikas joutuu kokemaan suunnattoman henkilökohtaisen katastrofin — joka saa rikkaan julistamaan, että elämässä tärkeintä ei ole raha.
Kuten uskonto voi pelastaa ihmisen alkoholismilta, niin samoin katastrofi voi parantaa rikkaan.
Mutta. Muut rikkaat julistavat silloin, että nyt se sekosi 🙂
PS: Koska itse en voi olla varma, minkä arvoinen olen rahallisesti, niin siksi en ole koskaan vaatinut palkka; olen koko ikäni tyytynyt siihen, mitä on maksettu, koska minä en ole himoriippuvainen mistään; osaan elää suu säkkiä myöten.
Ilmoita asiaton viesti